Merilomalla osa 1. Juhannuksesta Jurmoon

Merilomalla osa 1. Juhannuksesta Jurmoon

with Ei kommentteja

Veneilykausi 2018 oli pitkä ja monipuolinen; Aavamme seilasi niin Suomenlahdella kuin Suomenlahdelta Saaristomeren kautta Ahvenanmerelle ja takaisinkin. Aallokko antoi keulan ylittäviä tyrskyjä ja rasvatyyniä plaaneja. Juhannuksen myrskyistä kesä kuljetteli meitä sateisen ja tuulisen heinäkuun alun kautta hikiseen hellekesään. Syksyn myötä saapuivat uljaat pilvet ja sysimustat yöt.

Juhannusaatto oli kuitenkin vielä myrskyisä ja sateinen, sen vietimme Porkkalan ulkosaaristossa suurella veneilyporukalla, mutta onneksi jo juhannuspäivänä säätila muuttui paremmaksi ja nautimme herkullisen, nyyttärihenkisen juhannuslounaan pitkissä pöydissä auringon lämmittäessä lähes pilvettömältä taivaalta.

Heinäkuun ensimmäisenä lähdimme kuukauden merilomalle Saaristomerelle ja Ahvenanmaalle. Merilomamme reitti kulki seuraavasti: Espoo – Hanko – tankkaus Rosalassa – Jurmo – Karlby/ Kökar – Maarianhamina, josta teimme päiväretken Rödhamniin ja Viking Linella Ruotsiin – Seglinge – Houtskär – Nauvo – Bodö – Tunnhamn – tankkaus Kasnäsissä – Merivalkama/ Inkoo  – Espoo.

Heinäkuun alku oli vielä kolea ja tuulet voimakkaita. Hankoon päästyämme ei kesästä ollut tuntuakaan; vesisade toi mukanaan koleuden ja kosteuden, lämpötilat olivat Suomen eteläisimmässä kärjessä enimmillään +13 astetta, kun pohjoisimmassa kolkassa Utsjoella lämpömittarit kipusivat +27 asteeseen. Navakat tuulet ja sateinen sää pitivätkin meidät Hangossa pari vuorokautta. Olisimme voineet jatkaa matkaa Rosalaan, mutta kolean sään takia Hangon tarjonta tuntui mukavammalta; Itämerenportti oli suojaisa Lopulta pääsimme jatkamaan matkaa kohti Saaristomerta ja nyt jopa lähes rasvatyynessä, aurinkoisessa säässä.

Ensimmäinen pysähdyksemme tapahtui Rosalassa, jossa Aava tankattiin. Vedenneito ja Pikku merimies poikkesivat kaupassa ostamassa täydennystä ja mukaan tarttui jälleen kerran mm. Rosala Bagarenin maailman parasta saaristolaisleipää.

Edelleen tyynessä kelissä jatkoimme matkaa kohti Jurmon karunkaunista saarta. Jurmon saari on yksi Suomen saariston omaleimaisimmista kohteista ja kuuluu ehdottomasti meidän Top10 kohteisiin. Saari on osa kolmatta Salpausselkää ja muodoltaan pitkulainen, kivikkoinen ja laajojen nummien peittämä. Perimätiedon mukaan saaren metsät poltettiin 1500-luvulla, mutta vuonna 1935 saarelle istutettiin hieman mäntymetsää.

Näihin ulkosaariston saariin ja niitä ympäröiviin merialueisiin liittyy myös paljon historiallisia, dramaattisiakin tapahtumia. Jurmon saareen liittyy vanha tarina, jonka mukaan saarten metsien polton ja saarelaisten surman jälkeen Kustaa Vaasa oli lähettänyt saarelle 10 morsiusparia, saaren elämää jatkamaan. Mutta meri oli julma ja laiva haaksirikkoutui Ytterskärin lähellä. Nykyäänkin saarella elää vielä legenda, jonka mukaan aina haaksirikon vuosipäivänä voi Ytterskärin rannoilla nähdä kuinka mustiin juhlapukuihin pukeutuneet miehet ja valkeamekkoiset naiset kulkevat hääsaattueessa saarella laivurin suuren mustan koiran johdolla. Tämän menneisyyden kulkueen pelimannina toimii laivan perämies, jonka johdolla hääparit tanssivat aamuauringon sarastukseen asti. Auringon noustua valkeaan pukeutuneet morsiamet muuttuvat koivuiksi sulhasten käytyä tummiksi varjoiksi koivupuiden ympärille. (Löfgren & Saloranta 2014; Saarenoja 2002)

Jurmossa vietimme tunnelmallisen vuorokauden, jonka aluksi teimme pitkän kävelyretken kylälle, tarkoituksena oli tietysti löytää Jurmon suloiset alpakat. Kylän raitti kuitenkin uinui hiljaisen raukeassa kesäpäivässä, aika oli todella pysähtynyttä, taivaallakin lipui vain muutama kevyt pilvenhaituva ja kylän raitilla lenteli vain pieniä sinisiipisiä perhosia.

Paluumatkalla pyyntöömme kuitenkin vastattiin; pörröiset alpakat kävelivät tarkkaavaisina suoraan kylätietä pitkin meitä kohti. Meitä nuuskuteltiin ja tutkittiin, etenkin jo edelliseltä vierailultamme tuttu musta pikku alpakka oli meistä hyvin kiinnostunut ja Pikku merimieskin oli niin ihanan ilahtunut jälleennäkemisestä. – Voi kunpa kaikki eläimet saisivat elää näin vapaasti elonsa kuin Jurmon pörröturkit.

Alkuillasta poikkesimme vielä Jurmon sataman kahvilassa, jossa on satamakonttorin ohessa pieni elintarvikekauppa. Edellisestä kerrasta (v. 2016) kaupan tarjonta oli iloksemme monipuolistunut; tarjolla oli paljon luomutuotteita, tuoreita vihanneksia saaristosta, käsitöitä, luonto- ja saaristoaiheisia kirjoja ja uunituoreita leivonnaisiakin. Nämä saariston pienet kaupat ovat ihan omia nähtävyyksiään, joissa on aina kiva piipahtaa ja tutkia mitä kiinnostavaa tällä kertaa löytyisikään. Hintoja emme näissä katsele, vaan tärkeintä on tukea yrittäjiä, paikallisia tuottajia sekä käsityöläisiäkin näin haastavissa olosuhteissa.

Iltaa kohti säätila muuttui, tuuli navakoitui ja jouduimme veneen köysiäkin kiristelemään muutamaan otteeseen. Jurmo kun sijaitsee hyvin ulkomerellä ja on muodoltaan matalaa, niinpä tuulet voivat kurittaa myös vierasvenesatamaa. Auringonlaskun aikaan oli Pikku merimies jo nukahtanut ja me aikuiset kiipesille Aavan flybridgelle auringolaskua katsomaan. Tuuli oli viiltävän kylmä, heinäkuuksi ei olisi aikaa arvannut, mutta auringonlasku Huvudskärin taaksen mitä kaunein.

Lähteet:

Löfgren, Kaj-Erik & Saloranta, Pauli: Saariston kätköissä (2014) Helsinki: Karttakeskus.

Saarenoja, Anne: Matka Saaristomerellä (2002) Helsinki: WSOY.

Leave a Reply