Tarina veneen vaihtamisesta

with Ei kommentteja

 

Tämä tarina alkoi jo keväällä 2017 Yamarinin kuomun alla lumisateessa värjötellessä. Totesin silloin ääneen, että tämä oli muuten viimeinen pressuveneemme, johon tietty vedenneito reagoi tuulettamalla innokkaasti. Vuoden 2018 alussa sain tutulta vinkin eräästä Sealine F33 -veneestä ja aloin pitää yhteyttä sen omistajan kanssa, joka nyt sattui harmiksemme olemaan kylmää paossa etelän lämmössä. Hänen kotiuduttua kevättalvella sovin heti treffit katsomaan kyseistä venettä aikalailla ostohousut jalassa. Tiesin jo silloin, että jos vene olisi moitteeton aloittaisin rahoituksen järjestelyn ja Yamarinin myynnin. Pettymys oli kohtuu suuri, kun astuin veneeseen sisään. En mahtunut 186cm pituisena seisomaan sisällä suorassa! Ikäväkseni totesin, että en vaan pysty viettämään kesää Kirvesniemenä – tilalle pitää löytää joku muu venemalli.

Mikä ihmeen Galeon?

Palasin kotiin ja aloitin raivoisan Nettiveneen selaamisen samassa kokoluokassa. Tarkoitukseni oli a) löytää vene b) löytää vene notkealta välittäjältä, joka voisi ottaa vanhamme vaihdossa. Löysin muutaman kiinnostavan veneen, joiden perään kyselin (ja prosessissa taisin vahingossa myös lähettää haaveenahyväkuva -blogin kipparille yhden Jeanneaun myynti-ilmon 😉). Löysin erään 32-jalkaisen Jeanneaun Prestigen meidän omasta pursiseurasta myynnissä, jota välitti liike. Soitin veneen perään ja kuulin, että vene oli juuri myyty.

Nordec Nauticin Juha kyseli ja kuunteli toiveitani, kyseli nykyisestä veneestämme ja totesi, että oletteko katsoneet hänellä välityksessä olevaa Galeonia? Vastasin, että kyllä olimme ja siinä on pari juttua.. Ensinnäkin hinta on hieman pitkä ja toisekseen kuvat eivät herättäneet suuria tunteita suuntaan jos toiseen. Hänen mukaansa kaikesta voidaan neuvotella ja suosittelisi menemään katsomaan venettä paikan päälle. Elettiin torstaita ja kysyin, että onnistuuko lauantaina. Muutama puhelu myöhemmin tapaaminen oli sovittu veneen omistajan kanssa ja siitä meillä alkoi parin vuorokauden piina ja netin selaaminen hakusanoilla Galeon 330 Fly.

Kertokaa mulle kaikki heti nyt (ne ei muuten kertoneet – täytynee korjata tilanne).

Venettä katsomaan

Vene oli ollut järvessä viimeiset viisi vuotta vanhemman pariskunnan rantatontin jatkeena laiturin nokassa ja sillä oli ajeltu kohtuu vähän viimeisinä vuosina. Kun saavuimme halliin niin ensimmäinen reaktio oli epäusko, sillä vene näytti todella isolta (kaikkeen toki tottuu).

Seuraavaksi alkoi tunteiden hallittu peittely sitä mukaa, kun kuljimme veneessä sisällä eteenpäin. Täytyy antaa propsit vedenneidolle ja pikkukipparille, että he menivät toiseen kabiiniin hiljaa hihkumaan siitä kuinka tämän veneen pitää päätyä meille. 😊

Yritin kysellä asioita ja saada veneestä lisätietoa tekniikan kannalta, mutta menetin hieman toivoni flaikulla ihastellessa, että veneessähän on tutka, vaikka sitä ei ilmoitettu myynti-ilmoituksessa, johon silloinen omistaja totesi, että ”ei, kyllä se on GPS antenni”… jep.

Maanantaille asti kestänyt hintapingis päättyi tasapeliin ja kaupat löytiin lyötiin lukkoon ja mikä parasta vanha vene meni päittäin vaihdossa itseäni tyydyttävään arvoon.

Nyt se tuska vasta alkoi. Odottavan aika todellakin on pitkä.

Siirto Helsinkiin

Nykyisessä hallissa ei päässyt tekemään mitään etukäteen vaan jouduin tekemään kaiken mitä luulin tarvitsevan pelkästään tehdä pukituksen (jäätymisriski) ja vesillelaskun välissä. Jälkikäteen tuli vasta selvitettyä, että miten ja mitäköhän tuollaisen 8t painavan ja 3.6m korkean veneen siirto maksaa Turengista Suomenlahden äärelle… Näin se käy:

 

Seuraavassa postauksessa tulen käymään läpi mitä veneelle ehdin kahdessa viikossa tehdä ja mitä kaikkea kauden aikana tuli yllätyksenä (ja niitähän riitti).

Nyt me todella olemme vesillä kotona.

Leave a Reply