Hellettä Helsingin edustalla

with Ei kommentteja

Viikko maissa oli vierähtänyt ja mieli alkoi vetämään merelle. Hellekin oli rantautunut Suomeen ja mantereella olo alkoi tuntua tukalalta, viilentävää merituulta kaipasi muukin kuin pääkopan sisus.

Päivän reittiä oli mietitty jo edellisenä iltana hyvin biitsi -painotteisella ajatusmallilla, vältellen mahdollista sinilevää. Pihlajasaaressa oli käyty piipahtamassa kauden alussa ja nyt oli tarve tehdä tuttavuutta uimarannankin kanssa. Aamulla otimme mukaan vain välttämättömimmät: aurinkorasvaa, juotavaa, välipalaa ja rantavarusteita sekä tietysti kamerat. Ensimmäinen pysähdys tehtiin Hietalahden torin kupeeseen, josta Aavan kyytiin hyppäsi mukaan neljäs lomalainen = Kipparin veljen avopuoliso.

 

Hietalahden tori näkyvissä

 

Hietalahdesta suuntasimme viilentävässä merituulessa Pihlajasaaren vierasvenelaituriin, jossa paikkoja olikin vielä ihan mukavasti tarjolla. Suurin osa saarta kansoittavista kirkkaimman taivaankappaleemme palvojista tuli yhteysveneellä. Pikku merimies ei meinannut pysyä uimapöksyissään ja lähimmälle hiekkarannalle kipitettiin kovaa vauhtia. Aamupäivä kului mukavasti rannalla leikkiessä ja hetkittäin aurinkoakin ottaessa – kiitos neljännen lomalaisen, joka myös piti seuraa pikkumiehelle.

 

Pihlajasaareen uimakoppeja

 

Lounas nautittiin eläkelaisten virkistyskeskus Wirkkulan kahvilassa; grillimakkaraa itse grillaten, korvapuustia (jälkkäriksi pikku pulla-fanille) ja mehua. Wirkkula olikin todella positiivinen tuttavuus; kaunis vanha puinen huvila, jonka sisätiloihinkin pääsi tutustumaan. Hinnat olivat hyvin edulliset, pihapiirissä kivoja pöytäryhmiä ja ylempänä kalliolla grillipaikka, jossa saattoi grillata kahvilasta ostettuja makkaroita. Tarjolla olisi ollut myös herkullisen näköisiä lettuja yms. hyljemäiseen rantakuntoon avustavaa.

 

Wirkkulan grillipaikka

 

Ruokatauon jälkeen alkoi pienimmän päiväuniaika lähestymään, joten rapsuttelimme enimmät rantahiekat jaloistamme ja lähdimme Aavalle. Päätimme nauttia auringosta vielä lisää ja Kippari suuntasikin veneen pienelle Helsinki by sea -kierrokselle: Suomenlinna – Hevossalmi – Villinki – Vartiosaari – Tammisalo – Korkeasaari – Kaivopuisto. Näissä kapeikoissa ei tuuli paljoa viilentänyt ja me isommat nautimme helteestä Pikku merimiehen vedellessä päiväunia erinäisten aurinkosuojien ympäröimänä (hän ei edelleenkään suostu nukkumaan niitä päiväunia keulapunkassa).

 

Huh hellettä

 

Lämpö ja auringon polte iholla alkoi tekemään tehtävänsä ja jätimme Aavan vieraan Kaivarin laituriin jatkaen itse kotisatamaan.

Paluumatkalla tuli vielä kuvattua Ison Vasikkasaaren yhteysvenelaiturin väkeä, jota oli sankoin joukoin (kylläpä tuntui kivalta olla omalla veneellä liikkeellä – tälläkin kertaa), ja se upea uusklassinen temppeli kallion laella. Sen verran kiehtova rakennus on, että piti oikein etsiä taustatietoa siitä Googlella. Tässä lyhykäisyydessään rakennuksen tarina, josta lisää voi lukea tästä linkistä: Kyseessä on antiikin Kreikan Poseidonin (meren jumala) temppeliä jäljittelevä uljas huvimaja, jonka Abel Landen rakennutti vävylleen, kielentutkija/ professori Ivar A. Heikelille vuonna 1897.

 

Ison Vasikkasaaren the temppeli

Yhteysvenelaituri, Iso Vasikkasaari

 

 

Leave a Reply